Työnantajalla ja työntekijällä oli erimielisyys siitä, onko työntekijän sinänsä riidaton sairaus aiheuttanut kyvyttömyyden tehdä työsopimuksen mukaista työtä.
Terveyskeskuslääkäri totesi työntekijän työkyvyttömäksi ranteen oireilun vuoksi ja kirjoitti tälle noin viikon verran sairauslomaa. Työnantaja velvoitti työntekijän käymään työterveyslääkärin vastaanotolla, joka oli todennut, että työntekijä kykenee tekemään sairaudestaan huolimatta kevennettyjä työtehtäviä.
Työntekijä kääntyi yksityisen käsikirurgin puoleen, joka jatkoi sairauslomaa vielä noin viikolla.
Saatuaan tiedon käsikirurgin kirjoittamasta sairauslomasta, työnantaja pyysi työterveyslääkärin kannanottoa palkanmaksuvelvollisuuteen. Työterveyslääkäri konsultoi käsikirurgia, joka kertoi, ettei hän tuntenut työpaikan olosuhteita. Työterveyslääkäri pitäytyi konsultoinnin jälkeenkin kannassaan ja katsoi, että työntekijä kykenee tekemään kevennettyä työtä.
Työtuomioistuin on antanut ratkaisussaan painoarvoa sille, että työterveyslääkäri on ollut omakohtaisesti perehtynyt työntekijän työtehtäviin ja työolosuhteisiin. Työnantajalla on ollut työehtosopimuksen mukaiset perusteet määrätä työntekijä työterveyslääkärin vastaanotolle, ja kun työnantaja on käyttänyt tätä oikeuttaan, on asia työtuomioistuimen johtopäätösten mukaan tullut ratkaista työnantajan nimeämän lääkärin lausunnon mukaisesti. Kun asiassa ei ollut esitetty perusteita epäillä työterveyslääkärin arviota, on työtuomioistuin katsonut, ettei työnantajalla ollut palkanmaksuvelvollisuutta.